Islanninhevonen rotuna
Islanninhevonen kuuluu maailman vanhimpiin hevosrotuihin . Rotua on kotimaassaan Islannissa jalostettu täysin puhtaana lähes tuhat vuotta, koska Islantiin ei ole saanut, eikä saa nykyäänkään, viedä hevosia. Kerran maasta pois vietyäkään hevosta ei siis enää saa tuoda takaisin. Niinpä islantilaiset kilparatsastajat matkustettuaan muualle maailmaan kilpailemaan yleensä tapahtuman jälkeen myyvät hevosensa tai pitävät omaa kilpatallia esimerkiksi Euroopassa. Suomessa on tällä hetkellä noin 3 000 islanninhevosta.
Islanninhevosta pidetään luonteeltaan tasaisena ja helppona käsitellä. Yksilökohtaisia eroja esiintyy kuitenkin aivan kuten muillakin hevosroduilla; osa hevosista on herkkiä ja eteenpäinpyrkiviä, osa taas rauhallisia. Islanninhevonen soveltuu yleensä mainiosti kaikenikäisten ratsastajien käyttöön, mutta osa hevosista vaatii vahvan temperamenttinsa vuoksi aikuisen, kokeneen ratsastajan.
Islanninhevoset ovat tavallisesti terveitä ja pitkäikäisiä: 30-vuotias islanninhevonen ei ole harvinaisuus, ja jotkin yksilöt saattavat hyvässä hoidossa elää huomattavasti vanhemmiksikin. Suomeen tuoduissa yksilöissä esiintyy kuitenkin yleisesti kesäihottumaa, koska eläimet eivät kotimaassaan ole tottuneet tämän ilmastoalueen hyönteisiin, sen sijaan täällä syntyneet eivät sitä saa. Islanninhevoset koulutetaan myöhemmin kuin muut hevosrodut, 4–5 vuoden iässä, koska ne kasvavat ja kehittyvät hitaammin kuin hevoset yleensä. Islanninhevosta pidetään täysikasvuisena vasta 7–8-vuotiaana.
Islanninhevoset ovat kestäviä ja ne viihtyvät parhaiten pihatossa. Ne kasvattavat talveksi paksun, lunta ja pakkasta läpäisemättömän talvikarvan. Siksi ne eivät yleensä tarvitse loimitusta kovemmillakaan pakkasilla.
Säkäkorkeudeltaan islanninhevonen on suhteellisen pieni (ihannekorkeus 135–145 cm), mutta kokoonsa nähden se on hyvin vahva, eikä sitä ponikokoisuudesta huolimatta lueta poni- vaan hevosroduksi muun muassa tyypillisistä poneista poikkeavan rakenteensa vuoksi. Normaalikokoinen aikuinenkin pystyy hyvin ratsastamaan islanninhevosella. Keskiverto islanninhevonen kantaa noin 100 kg ja vetää kaksi kertaa oman painonsa verran. Ulkomuodoltaan islanninhevoset ovatkin varsin vankkoja, joskin jalostuksessa tavoitellaan yhä urheilullisempaa ja kevyempää rakennetta.
Islanninhevosilla on paksu, tuuhea ja pitkä karva sekä pitkät, tuuheat jouhet. Värejä esiintyy erittäin laajalti: rodussa esiintyvät lähes kaikki hevosmaailmassa tunnetut värigeenit. Kaikki värit hyväksytään, ja perus- ja erikoisvärejä ja niiden eri sävyjä ja yhdistelmiä on kymmenittäin. Koska islanninhevosia on kotimaassaan varsinkin historiallisesti pidetty paljon laiduntamassa vapaana yhteislaumoissa, monenkirjavat värit ovat auttaneet omistajaa löytämään laumasta nopeasti oman hevosensa. Niinpä monenlaiset, usein näyttävät värit ovatkin islanninhevosten omistajille yhä suorastaan ylpeyden aihe.
Askellajit
Islanninhevosten erikoispiirteisiin lukeutuvat ylimääräiset ratsastajalle mukavat askellajit töltti ja passi. Islanninhevosilla on tölttiin ja mahdollisesti myös passiin yleensä vahvat luontaiset taipumukset, ja ne liikkuvat näissä askellajeissa varsasta saakka myös vapaana ollessaan, joskin askellajeja pystytään koulutuksella ja ratsastuksella sekä parantamaan että huonontamaan.
Töltti on nelitahtinen, tasainen askellaji, jossa hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä hevonen kulkee koottuna ja pää korkealla ja astuu takajaloillaan hyvin alleen. Tempo voi vaihdella kävelyvauhdista aina laukan nopeuteen saakka. Töltti on ratsastajalle ja hevoselle erittäin tasaista ja mukavaa menoa.
Passi on kaksitahtinen, vauhdikas askellaji, jossa saman puolen jalat liikkuvat samanaikaisesti samaan suuntaan ja jossa on liitovaihe. Passi voi olla jopa nopeampaa kuin laukka. Passin osaaminen on islanninhevosten keskuudessa harvinaisempaa kuin tölttääminen. Hidasta passia, jossa ei ole liitovaihetta, ei hevosilta toivota ja sitä kutsutaankin halventavasti possupassiksi.
Kaikki islanninhevoset eivät osaa erikoisaskellajeista molempia – tai kumpaakaan. Töltissä liikkuvaa hevosta kutsutaan nelikäyntihevoseksi, sekä töltin että passin osaavaa viisikäyntihevoseksi. Pelkästään normaalit askellajit eli käynnin, ravin ja laukan hallitsevat islanninhevoset eivät ole toivottuja, ja ne karsitaankin jalostuksesta. Joillakin islanninhevosilla tölttitaipumukset puolestaan ovat niin vahvat, että ne vapaanakin liikkuessaan tölttäävät ravaamisen sijasta ja niitä voi olla vaikea saada lainkaan ravaamaan.
Teksti kopioitu ja muokattu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Islanninhevonen
Islanninhevosta pidetään luonteeltaan tasaisena ja helppona käsitellä. Yksilökohtaisia eroja esiintyy kuitenkin aivan kuten muillakin hevosroduilla; osa hevosista on herkkiä ja eteenpäinpyrkiviä, osa taas rauhallisia. Islanninhevonen soveltuu yleensä mainiosti kaikenikäisten ratsastajien käyttöön, mutta osa hevosista vaatii vahvan temperamenttinsa vuoksi aikuisen, kokeneen ratsastajan.
Islanninhevoset ovat tavallisesti terveitä ja pitkäikäisiä: 30-vuotias islanninhevonen ei ole harvinaisuus, ja jotkin yksilöt saattavat hyvässä hoidossa elää huomattavasti vanhemmiksikin. Suomeen tuoduissa yksilöissä esiintyy kuitenkin yleisesti kesäihottumaa, koska eläimet eivät kotimaassaan ole tottuneet tämän ilmastoalueen hyönteisiin, sen sijaan täällä syntyneet eivät sitä saa. Islanninhevoset koulutetaan myöhemmin kuin muut hevosrodut, 4–5 vuoden iässä, koska ne kasvavat ja kehittyvät hitaammin kuin hevoset yleensä. Islanninhevosta pidetään täysikasvuisena vasta 7–8-vuotiaana.
Islanninhevoset ovat kestäviä ja ne viihtyvät parhaiten pihatossa. Ne kasvattavat talveksi paksun, lunta ja pakkasta läpäisemättömän talvikarvan. Siksi ne eivät yleensä tarvitse loimitusta kovemmillakaan pakkasilla.
Säkäkorkeudeltaan islanninhevonen on suhteellisen pieni (ihannekorkeus 135–145 cm), mutta kokoonsa nähden se on hyvin vahva, eikä sitä ponikokoisuudesta huolimatta lueta poni- vaan hevosroduksi muun muassa tyypillisistä poneista poikkeavan rakenteensa vuoksi. Normaalikokoinen aikuinenkin pystyy hyvin ratsastamaan islanninhevosella. Keskiverto islanninhevonen kantaa noin 100 kg ja vetää kaksi kertaa oman painonsa verran. Ulkomuodoltaan islanninhevoset ovatkin varsin vankkoja, joskin jalostuksessa tavoitellaan yhä urheilullisempaa ja kevyempää rakennetta.
Islanninhevosilla on paksu, tuuhea ja pitkä karva sekä pitkät, tuuheat jouhet. Värejä esiintyy erittäin laajalti: rodussa esiintyvät lähes kaikki hevosmaailmassa tunnetut värigeenit. Kaikki värit hyväksytään, ja perus- ja erikoisvärejä ja niiden eri sävyjä ja yhdistelmiä on kymmenittäin. Koska islanninhevosia on kotimaassaan varsinkin historiallisesti pidetty paljon laiduntamassa vapaana yhteislaumoissa, monenkirjavat värit ovat auttaneet omistajaa löytämään laumasta nopeasti oman hevosensa. Niinpä monenlaiset, usein näyttävät värit ovatkin islanninhevosten omistajille yhä suorastaan ylpeyden aihe.
Askellajit
Islanninhevosten erikoispiirteisiin lukeutuvat ylimääräiset ratsastajalle mukavat askellajit töltti ja passi. Islanninhevosilla on tölttiin ja mahdollisesti myös passiin yleensä vahvat luontaiset taipumukset, ja ne liikkuvat näissä askellajeissa varsasta saakka myös vapaana ollessaan, joskin askellajeja pystytään koulutuksella ja ratsastuksella sekä parantamaan että huonontamaan.
Töltti on nelitahtinen, tasainen askellaji, jossa hevosen jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä hevonen kulkee koottuna ja pää korkealla ja astuu takajaloillaan hyvin alleen. Tempo voi vaihdella kävelyvauhdista aina laukan nopeuteen saakka. Töltti on ratsastajalle ja hevoselle erittäin tasaista ja mukavaa menoa.
Passi on kaksitahtinen, vauhdikas askellaji, jossa saman puolen jalat liikkuvat samanaikaisesti samaan suuntaan ja jossa on liitovaihe. Passi voi olla jopa nopeampaa kuin laukka. Passin osaaminen on islanninhevosten keskuudessa harvinaisempaa kuin tölttääminen. Hidasta passia, jossa ei ole liitovaihetta, ei hevosilta toivota ja sitä kutsutaankin halventavasti possupassiksi.
Kaikki islanninhevoset eivät osaa erikoisaskellajeista molempia – tai kumpaakaan. Töltissä liikkuvaa hevosta kutsutaan nelikäyntihevoseksi, sekä töltin että passin osaavaa viisikäyntihevoseksi. Pelkästään normaalit askellajit eli käynnin, ravin ja laukan hallitsevat islanninhevoset eivät ole toivottuja, ja ne karsitaankin jalostuksesta. Joillakin islanninhevosilla tölttitaipumukset puolestaan ovat niin vahvat, että ne vapaanakin liikkuessaan tölttäävät ravaamisen sijasta ja niitä voi olla vaikea saada lainkaan ravaamaan.
Teksti kopioitu ja muokattu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Islanninhevonen